Siivoamisen taika
Olen aina vihannut siivota silloin kun ei ole mitään siivottavaa. Tai siivottavaa olisi oikeasti niin paljon, ettei pelkkä pintojen puhdistaminen tai roskan paikasta toiseen siirtely hyödytä mitään. Se on tuntunut turhauttavalta. Olen myös aina rakastanut siivota silloin kun olen nähnyt, että siitä on oikeasti hyötyä ja on saanut paneutua siihen kunnolla.
Mikä ero on turhalla siivoamisella ja hyödyllisellä siivoamisella? Turha siivoaminen on kulissien ylläpitämistä ja moskan suojelua. Silloin ei ole edes aikomusta siivota o i k e a s t i. Hyödyllinen siivoaminen oikeasti katsoo moskaa silmästä silmään, tarttuu siihen päättäväisesti kiinni ja tuhoaa sen kaikella rakkaudella.
Toki on myös sellaistakin, mikä itselle on "moskaa", mutta toiselle aarre. Jos epäilee asian olevan niin esimerkiksi jonkin tavaran kohdalla, on toki kaikkien edun mukaista antaa tavaralle vielä mahdollisuus ilahduttaa jotakuta.
Jos tahtoo siivota oikeasti, on tärkeää oppia tunnistamaan, mikä on moskaa ja mikä ei. Mikä on kulissia, mikä aitoa. Mistä sen tunnistaa? Siitä miltä se sinulle tuntuu. Aito, hyödyllinen, merkityksellinen ja tärkeä saa ilon kuplimaan, sukat pyörimään jaloissa ja elämänliekkisi roihuamaan. Turhanpäiväinen moska taas ei saa. Se voi haukotuttaa, kyllästyttää, ahdistaa, masentaa ja jopa raivostuttaa. Se ei vaan yksinkertaisesti sytytä. Se pitää ikään kuin jumissa.
Tällä periaatteella, miltä mikäkin tuntuu, sytyttääkö vaiko ei, voi alkaa käydä läpi elämäänsä. Ihan aineellista elämää, mitä kaikkea omistaa ja mitä ympärillä on, ja myöskin aineetonta. Mitä kannan sisälläni, mitä olisi aika katsoa silmästä silmään, sytyttääkö tämä minua vai olisiko aika kenties luopua. Sisällä voi kantaa paljonkin tuntemattomia tunteita, kulahtaneita ajatusmalleja, epäterveitä uskomuksia, vääriä toiveita ja turhia rooleja.
Ulkoinen ja sisäinen siivoaminen kulkee käsi kädessä. Siivoamista kannattaa tehdä molemmissa, mutta jo toisen tekeminen aktivoi toistakin muutokseen. Yleensä on helpompi aloittaa ulkoisesta, näkyvästä maailmasta. Oma koti, tavarat, vaatteet, keho, ihmissuhteet, työ, talous, ajankäyttö... Kun ulkoista on saanut siivottua, huomaa usein, että sisällä voi tuntua edelleen tosi kurjalta. Silloin on aika katsoa myös tätä kurjuutta, tuntea kurjia tunteita, antaa sisäisen tulen puhdistaa ja muuntaa ymmärryksen ravitsevaksi tuhkaksi.
Muista, että mikään aito ja kestävä ei tuhoudu milloinkaan. Ei siis ole mitään pelättävää. Vaikka luopuisit ihan kaikesta elämässäsi, se mikä on aitoa, palaa aina takaisin. Oikeastaan se ei ole koskaan lähtenytkään mihinkään. Se on aina ollut sinun ja tulee aina olemaan.
Puhdas tila avaa mahdollisuuden aidon laajentumiselle yhä vain. Mitä puhtaampaa, sitä enemmän on tilaa alkaa virrata aitoa, elävää ja ravitsevaa elämää, josta voi alkaa syntyä ihania mehukkaita hedelmiä.
