Arvostatko omaa ainutlaatuisuuttasi?
Ainutlaatuisuus, uniikkius, yksilöllisyys. On sitä, ettei ole olemassa kahta täysin samanlaista. Ei ole olemassa kahta samanlaista sormenjälkeä, kahta aivan täysin samanlaista ihmistä, eläintä tai kasvia... Toisaalta silti olemme kaikki täysin samaa ja myös heijastamme toisiamme. Tarkoitus on kuitenkin myös ilmentyä täällä itsellemme luontevalla, uniikilla ja ominaisella tavalla.
On tuntunut tärkeältä opetella hahmottamaan sitä, että olemme samaan aikaan toisistamme erillisiä sekä yhtä. Olemme yksilöitä, ainutlaatuisia ja uniikkeja suuressa verkostossa. Omaamme jokainen valtavan voiman jokaisella ajatuksella, sanalla ja teolla. Ihan pienimmilläkin näistä on häkellyttävän suuri voima. Ja monesti se onkin suurinta, että ihan pienellä oivalluksella tai teolla voi aktivoida ja laittaa liikeelle ison muutoksen.
Oivalluttavaa on ollut käydä tutkimusmatkaa itseen, ja alkaa nähdä kuinka paljon sitä onkaan toiminut toisten toiveiden ja tarpeiden heijastuksena. Olen elänyt elämääni hyvin pitkälle vastaten ulkopuolelta tuleviin odotuksiin. Ja kun en ole niitä kaikkia pystynyt täyttämään, olen kokenut riittämättömyyttä, arvottomuutta ja epäonnistumista. Vaikka olisinkin jotain vaatimuksia täyttänyt, niin ikinä se ei ole täysin riittänyt ja seuraava vaatimus onkin ollut jo odottamassa.
Lopulta elämä on tuntunut todella tyhjältä, merkityksettömältä ja loputtomalta selviytymistaistelulta. Elämänilo, nautinto ja keveys ovat puuttuneet. Olen luullut, että pitäisi kärsiä, että voisi iloita. "Ensin työ, sitten huvi." Että työ olisi kärsimystä, ja että työ ja elämä ylipäätään ei voisi olla hauskaa ja nautinnollista. Pitäisi olla vakavaa, asiallista ja ankeaa. Itse asiassa jo nämä käsitteet työ ja vapaa-aika, ovatkin enemmän lähteneet yhdistymään käsitteeksi "elämä". Niiden ei tarvitsekaan olla niin erillisiä ja toisiaan poissulkevia.
Se mikä minulle on helppoa ja luontevaa, ei sitä välttämättä jollekin toiselle ole. Sama pätee tietenkin myös toisinpäin. Jokaisella meillä on omanlaisia lahjoja ja taipumuksia, joiden äärellä loistamme ja olemme omassa elementissämme. Hyvä kysymys piileekin siinä, että tunnistanko kuinka hyvin omia luontaisia taipumuksiani ja annanko niille arvoa? Annanko itselleni luvan olla sellainen kuin nautin ja tehdä sellaisia asioita kuin oikeasti nautin? Arvostanko omia tarpeitani ja toiveitani? Kuulenko itseäni, sieluni ja sydämeni toiveita?
Tyytymättömyyden tunne on ohjannut sanomaan ei sellaisille asioille, jotka eivät minua sytytä. Kiitos tyytymättömyys kun olet muistuttamassa siitä, että nyt ollaan menty vikasuuntaan, ja tämä ei ole sitä mitä syvimmiltäni toivon. Silloin on hyvä ottaa etäisyyttä asiaan ja tunnustella rauhassa, mikä sen sijaan sytyttäisi. Antaa inspiroivien asioiden tulla elämään ja vastata niihin HELL YES!
Usein inspiroiviin asioihin voi liittyä myös pelon tuntemuksia. Maha voi mennä sekaisin, kädet hiota, sydäntä puristaa ja kurkku kuristua kiinni. Silti voi olla menossa juuri oikeaan suuntaan, ja usein juurikin silloin kun pelot aktivoituvat voimakkaasti.
Kuinka paljon rohekutta uskallat jättää tänään käyttämättä?
Missähän sut tehtiin
Tähtien tuolla puolella
Muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
Kadota tuota katsetta
Mitähän sä vielä kantaa voit
Korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
Et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan
Toista sua ei milloinkaan
Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
Polku mennä pimeään
Että pystyy elämään
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan
Toista sua ei millonkaan
Sä saatat selvitä
Vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
Kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
Jos sen päältä putoaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan
Toista sua ei milloinkaan
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan
Toista sua ei milloinkaan